tiistai 31. tammikuuta 2017

Sari Siikander: OLIN NELJÄNTOISTA PÄIVÄN IHMISKOKEESSA


Töissä laivalla nimeltä Viking Grace. Esittämässä laineilla UIT:n revyytä. 
Myrskynkin koin oksentamatta, hyttikuolemaa ei tullut. Tulikin jotain ihan muuta. Uusia ystäviä, ikävä ja haikeus, ilo ja riemu.
 

Miten ihmeessä meistä ventovieraista tuli yhteinen tiimi?
 

Pari päivää tätä mietittyäni olen tullut tulokseen, että asia oli lopulta hyvinkin yksinkertainen. Meillä oli yhteinen tahtotila- tahtotila onnistua. Sitä tukemassa maalaisjärki ja hyvät käytöstavat. Taustalla kunnioitus ja ajatus: minua ei ole ilman sinua.
 

Huomenta, päivää ja kiitos toistuvina pikkusanoina. 
Kysymykset: Miten teidän työnne kannalta olisi paras toimia? 
Onko huolia, suruja tai murheita?
 

Ongelmatilanteissa: Nopeat ratkaisukeskeiset päätökset, yhdessä keksittynä. Välittömästi toimeenpantuina. Pari kehua päivässä puolin ja toisin. Tämä kaikki tapahtui itsestään, koska meillä oli halu onnistua. Kummallakin osapuolella tahoillaan ja yhdessä.
 

Usein työyhteisöissä on yksi tai useampia yhteisiä vihollisia, kyllähän me mutku..
Negatiivisuuden taakse on helppo piiloutua. Piilottaa oma pelkuruutensa tai osaamattomuutensa. 

Positiivisuus vaatii rohkeutta, ammattiylpeyttä ja halua onnistua.
 

Kiitos Viking Gracen henkilökunta. Kiitos UIT, että sain kokea tämän ja olla osa yhteistä laivaperhettä.


Sari Siikander




 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti