Viime aikoina olen saanut työskennellä paljon nuorten ja lasten kanssa. Olen todella liikuttunut ja otettu siitä sydämen sivistyksestä, vuorovaikutuksen herkkyydestä, positiivisesta uteliaisuudesta ja innosta oppia uutta, jota nämä lapset viestivät jokainen oman persoonansa kautta. Tämä toimintatapa on näille lapsille ja nuorille on ihan luonnollinen ja normaali osa kaikkea tekemistä. Nyt puhun lapsista todella laajalla otannalla: alakoulun ihanat ja energiset lapsukaiset sekä yläkoulun fiksut ja syvälliset teinit, mukaan lukien erityisluokissa sinnikkäästi ahkeroivat huipputyypit.
En ole kohdannut juuri lainkaan ennakkoluuloja erilaisuutta tai uusia toimintatapoja kohtaan. Toimeen tartutaan innolla, keskitytään, kuunnellaan ja annetaan positiivista palautetta. Osataan myös vaatia omaa tilaa, kyseenalaistetaan ja keskustellaan.
Lehdet ovat täynnä juttuja siitä, miten niin moni asia pilaa nykyajan nuoret ja lapset. Vanhemmuus on hukassa, opettajat ovat uupuneita ja oppilaat agressiivisia kiusaajia sekä kiusattuja. Kaikki tuo on varmasti totta, enkä halua yhtään vähätellä niitä ongelmia, joita medioissa käsitellään. Olen kuitenkin todella iloinen siitä, että suurin osa nuorista ja lapsista voi hyvin, tykkää käydä koulua ja haluaa toimia kaikkien kanssa miettimättä toimiiko kemiat vai ei. Suurin osa opettajista on huippuammattilaisia, jotka suhtautuvat työhönsä innolla ja haluavat toimia juuri lasten ja nuorten kanssa. Suurin osa vanhemmista kasvattavat lapsensa ihan hyvin, vastuullisesti ja osallistuvat lapsensa elämään vanhemmuus tallessa.
Käydessäni kouluttamassa vuorovaikutus ja yhteistyötaitoja eri yrityksissä olen välillä miettinyt, että meidän pitäisi oppia enemmän lapsiltamme. He eivät lähtökohtaisesti koe uhkana uusia ihmisiä, toimintatapoja tai muutoksia. Lapsille kaikki uusi on mahdollisuus kokea jotain kivaa, olla mukana porukoissa ja seikkailussa. Lopputulos on yllätys, johon kaikki ovat päässeet vaikuttamaan ja näin myös sitoutumaan.
Meille on kasvamassa ihania ja taitavia vuorovaikuttujia monessa polvessa. Joskus voisi myös tästä aiheesta kirjoittaa yleisönosastoissa ja facebookissa.
Mieleen muistuu entisen rivitaloyhteisöni silloinen uusi 4v asukas, joka astui joka aamu reippaasti pihalle.
Asetti kädet lanteille ja huusi: "Kavelit, kuka vaan!"
Terveisin Elina, joka myös etsii joka päivä kavereita, joiden kanssa pääsisi porukoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti